Voi kamala, taas on kulunut aikaa ihan liikaa viime kirjoituksesta. Noh, pääasia että nyt sentään muistin tänne taas tulla.
Tässä on tapahtunu vaikka ja mitä. Vaikein aika, Devin juoksut, on nyt ohi. Devi oli loppuvaiheessa lähes viikon hoidossa kun ei yhteiselosta tullut mitään. Yöt oli pakko pitää makuuhuoneen ovi kiinni ja jättää Kassu toiselle puolelle. Hienosti se poika kyllä osas yksinkin olla! :) nyt siis taas kaikki hyvin ja elämä jatkuu.
Kassulle on ilmennyt muutama huonokin tapa. Vai onko kenties oppinut? (Devi, perkele! :D) Se on alkanu kovasti haukkumaan, varsinkin jos yrittää komentaa meitä ihmisiä. Mun kanssa se on ihan nätisti kun päivät olen kotona mutta kun Miikka tulee töistä niin komentelu alkaa. Ehkei se oo vielä tiedostanu että sekin hönö voi olla isäntä. :D mutta kaikki aikanaan, ei oo mikään kiire. Kassu ei tuu ikinä meiltä lähtemään, ei ikinä!

Silloin alussa kun Kassu oli pari päivää meillä ollu ja päätös tehtiin että meille se jää, niin ei oo kaduttanut yhtään. Tietysti sillon jännitti kun ei päästy lasten kanssa kokeilemaan miten se on mutta olis se ollut maailman loppu jos olisinkin Katjalle soittanut että ei Kassua pidetä. Päätös tais oikeestaan muodostua mun päässä jo ensi tapaamisella. Se vaan oli niin ihana. Kiitos luojalle että ollaan noin ihana mahdollisuus kun Kassu saatu, se on kyllä sitä jotain. Sydän ainakin ihan puhdasta kultaa. :)
Aina kun jättää sen kotiin vaikka tuliskin heti takas niin se on tosi ilosena vastassa, häntä heiluttaa koko koiraa ja mä oon ihan varma että se myös hymyilee. Ehkä se on sellanen koiran hymy, tai sit koko koiran on vaan yhtä hymyä kotiin tullessa :D lenkilläkin sen kanssa on mukava käydä, ei tarvii miettiä joka ihmisen ja koiran kohdalla mihin puskaan joutuu hyppämään. Se ei oo moksiskaan kenestäkään, kuitenkin jos saa tilaisuuden tutustua niin on ihan paras kaveri kaikkien kanssa. Toisin kun tuo meiän akka. Saa joka kerta miettiä kun joku tulee vastaan että mistä puskasta tällä kertaa mennään. Ei sitä hullukaan kuuntele kun se sen serenaadinsa alottaa. Ihme että on vielä kuulo tallessa. Se on niiiiin noloa ja kamalaa kun toinen koira tulee vastaan. Koko maailma pyörähtää ympäri Devin päässä. Kaikista nolointa on se kun tuo pitää sellasta ääntä kun sitä kidutettais tai tapettais, on siinä sitten kiva hymyillä ja tervehtiä vastaantulevaa. Siinä metelissä on turha edes mitään alkaa selittäänkään, ei kuule edes omia ajatuksia.
Mutta mutta.. Saadaan ehkä parannus näihin lenkkeihin, mulla on viikonloppuna sellanen Toimeen koiran kanssa -kurssi johon meen sitten Devin kanssa. Siellä on ohjaajana ongelmakoirakouluttaja. Eka päivä on 6 tuntia teoriaa koulussa ilman koiria ja toinen päivä sitten koirien kanssa jossain kentällä. Siellä on yksilöllinen opetus kaikkia koirakkoja kohtaan. Mä oon kyllä ihan varma että Devi on siellä kaikista pahin. Ja koko päivä menee pilalle kun toi pitää sen konserttinsa. Mun tuurilla Devi on kaikista pienin jolla on suurimmat ongelmat ja kaikki huokailee että voi voi, miten se nyt on tollanen :D pitää sillon ekana päivänä varottaa koko ryhmää siitä konsertista minkä toi 100% varmasti pitää. Tai voihan se olla että se mykistyy kun siellä on niin paljon muitakin :D mistä sitä etukäteen mitään tietää. Voihan se olla vaikka minkälainen siellä. Täysin ongelmaton tottelevainen pikku koira jolloin kurssista ei oo mitään apua. Näyttäis vaan oman ittensä niin ei olis turha kurssi.

Joo o, eiköhän tää taas hetkeks ala riittää. Kassusta saa lisätietoja ja kuulumisia, sekä kuvia sähköpostilla. Sähköpostia siis voi laittaa vaikka osoitteeseen [email protected]